Sinistä ja valkoista + satoa ja tauteja

Tässä postauksessa kirjotusta lähinnä hyötykasveista ja kesäkukista vuodelta 2020. Ei oo hankala arvata kesäkukkaistutusten teemavärejä tänäkesänä, jos kuvia kattoo.. Sininen on hankala väri puutarhassa. Loppujen lopuksi moni kukka onki enemmän violetti ku sininen. Onko nämä nyt sinisiä vai violetteja? Ehkä kummiski violetteja?

 

 

Ekan kerran kokeilin orvokkeja. Ja viimesen kerran myös... kesän edetessä orvokeista tuli rumia hujoppeja (leikkasin matalaksi, mutta sittekö se vasta ruma esitys oliki). Orvokki-vihastusta lisää myös se, että löysin joku vuosi eteenpäin nurmikolta samanlaisen orvokin kasvamasta. Pirulainen lisääntyny vaivihkaa ja varmistanu suvun jatkumisen. Toivottavasti en haksaha näihin toistamiseen, vaikka nykyään orvokkeja on niin monessa värissä ja muodossa, että jokaiselle löytyy jotaki. Isokukkasia en ookkaan vielä kokeillu, lieköhän ne lisääntyy yhtä vikkelään.. tai sitte en kasvattanu oikein omiani?

 

5.6.2020

 

20.6.2020

29.6.2020

 

27.7.2020

Muutama ennen ja jälkeen -vertailukuva kesäkukista. Isossa betoniruukussa kasvo kosmoskukkaa, tähtisilmää, siniviuhkaa ja miljoonakelloa. 

 

11.7.2020

 

27.7.2020

Toisessa korkiammassa ruukussa rungollinen marketta, tähtisilmä ja miljoonakello.

 

1.6.2020

29.6.2020

Parvekelaatikoissa kukoisti mun luottokesäkukat eli pelargoniat ja miljoonakellot. 

 

21.7.2020

Sitten kokonaisilmeeseen. Näitä katellessa tulee ihan ikävä kesää.

 

Etupihaa. Länttistä nurmikkua ei oo kyllä ikävä

Pylväspihlaja muutti etupihalle pikkujasmikkeen ja syyshortensian väliin (kuvassa takana). Taivas varjele, miltä näytti nurmikko.. Etualalla näkyy terassin kukkapenkki, jonka amppelituessa kasvo minitomaatteja! Enpä ookkaan semmosia kokeillu aiemmin. Tässä oli keltasta ja punasta tomaattia. Ihan hauska, mutta ei ne maistunu samalta, ku kaupasta.. ja harakat tykkäs hyvää punasista. Toisissa amppeleissa oli petuniaa. Yleensä kartan niitä, koska petunioissa on paljo työtä nyppimisen vuoksi. Paljon hommaa, mutta runsaasti kauneutta.

 

Sivupihan yleiskuvasta voi nähä sivupihan kärhöpenkin ja lavakaulukset sekä Rautatienomenapuun. Rautatienomenassa oli valtavan pitkät riippuvat oksat. Niitä oon typistelly joka vuosi. Tekniikasta ei oo mitään hajua. Mututuntumalla oon leikannu semmoseen tyyliin, että vihtii kattua. Saapa nähä loppuviimein, millanen siitä tulee. 

 

 

Ensimmäiset omat pensasmustikat pysty maistaan tuollon. Herkkuja oli!

 

 

Loppukesästä myös Rautatienomenapuussa oli omppuja. 

 

Ja mansikoihin tuli marjoja. Äkkiä ne pikkuset taimet tuuhistuu. Sain huomata, että mansikat ja mustikat kantsii verkottaa, jotta ei ruoki vaan harakoita. 

 

 

Mutta mikä vaivas punaherukoita? Hyvä kysymys, johon vastausta en tiiä vieläkään. Ötökät, ravinteen puutos, kuivuus..?

Ehkä se siitä ens vuonna paranee? Ens postauksessa alkaa uus vuosi ja uuet kujeet. Keltasen ystävät kuulolle iik! :D

Kukkakimara vuosimallia 2020

Jaahas, mistähän sitä alottas tämän kukkapostauksen :D ehkä mennään suoraan asiaan.. eli kuviin. Nämä löytyy etupihalta:

Mikä ajuruoho? takana pippurinkokonen läiskä + tuossa eessäki on, ruskeana :D

Louise bugnet -ruusu

Ruusupenkissä valkonen ajuruoho ja ruusu Louise Bugnet. Ruusun nupuissa söpösti mariannekarkin värit. Ajuruoho on osittain ruskettunu. Tästä luin sillon, että osa versoista saattaa silti elää, vaikka osa ois paleltunu. Eli ensimmäisenä pitäs malttaa olla ottamatta lapiota kouraan.. Toki täysin ruskiaa ei pelasta enää mikään. Kuollu on kuollu eikä ihmeitä siinä tapahu valitettavasti :D jos näkyy yhtään vihriää, niin sillä on vielä mahollisuus.

 

Sikkolan kirsikan alla kukkii Neidonkurjenpolvi. Todella kiitollinen perenna, pitkään kukkiva ja kestää kuivuutta. Toisaalta tässä näyttää vielä hallitulta, mutta oottakaahan jatkossa, ku tää räjähtää aloillensa! Ehkä jokku pitää sitäki hyvänä puolena. Voi halleluja, millaset voikukkaesiintymät nurmikolla!! :(

 

Terassialueen kukkapenkki 7.7.2020

 
 

Kesän edetessä terassialueen kukkapenkki rehevöity silmissä. Siinä paha mistä mainitaan, Neidonkurjenpolvi kärhötuen juuressa ottaa kohta ohikulkijan lahkeesta kiinni. Tästä näkyy kokonaiskuva koko kukkapenkistä, vaikka sateen jälkeen ei oo parhaimmillaan kaikki. Kärhötuen taakse tulee maanpeiteruusu Fairy x2 ja sammalleimu. Sitten kohoaa valkoinen amppelituki, jossa kiipiää kärhö Omoshiro. On kertyny Omoshirollekki mittaa enemmän, ku viimekesänä. Sen jälkeen tumma keijunkukka Palace purple kontrastia tuomassa (tosin kuvassa ei paljo erota mullasta). Kurjenmiekka (Pink parfait?) helmuaa aina tuulessa, juurellaan maksaruoho Carl (ei vielä kukassa) ja niitten taakse nurkkaan tulee pionit, joitten kukkia vähän voi nähä tässä vasemmassa nurkassa (Duchesse de nemours ja Karl rosenfield). Pionien vierellä on syysleimupuskat (pikemminki yks pallo), joisa ei vielä kukkia oo. Sitten näkyyki kukkiva rinneangervo vierellään kukassa ruusut Snow pavement ja Louise Bugnet, välissä kuunlilja Minuteman. Syysleimujen vierestä lähti siis jaloangervo ja kumppanit multasimmille maille. 

 

Kuva otettu 23.7.2020

 

Toiselta puolen kuvattuna penkin alussa voi nähdä Turkestanin maksaruohon, jonka viereen on muuttanu vuoriarho (rip). Kärhötuessa taivaalle kurottaa Hagley hybrid ja Miss Bateman. Omoshiron (eli amppelituen) jälkeen voi nähä hopeanhohtosen keijunkukan, jonka senkään nimi ei oo tiedossa enää. Mun mielestä on kiva sekottaa tommosia erivärisiä kasveja kukkapenkkiin tuomaan kontrastia muihin kasveihin. Seurauksena myös muut kasvit erottuu edukseen paremmin. Kasvien korkeutta on vaiheltava myös, että miellyttää mun silmää. Kärhötuet yms. on hyvä lisä :)

 

Duchesse de nemours

Karl rosenfield ikääntyneenä

Miss Bateman

 

Omoshiro <3

Snow pavement

Sitten sivupihalle:

Magnificum kurjenpolvi

Pikkusyreeni Palibin

Heinäkuussa kukki pionit, kärhöt, ruusut ja kurjenpolvet. Magnificum kasvaa siis sivupihalla, josta ei ookkaan tällä kertaa muiden kurjenpolvien kukintaa. Pikkusyreeni Palibin on tuore ostos keväältä ja sain kokea sen kukat vielä samana kesänä.

 

Sivupihan kärhöpenkki 27.7.2020

Sivupihalla kärhöpenkissä oli tapahtunu muutosta sitten alkukesän. Kauhiassa aitaverkkohökötyksessä kiipeili kärhöinä vasemmalla sininen alppikärhö (uus), keskellä tunnistamaton tapaus ja oikialla näkyy Arabella. Pikkusyreeni Palibin on hoikkana edelleen. Nurkassa on kurjenmiekka Hiisi (semmonen valko-sininen) ja toisessa mutkassa kasvaa kurjenpolvet. Ensimmäinen kurjenpolvi lähestyttäessä on Johnsons blue ja kuten kuvasta voi päätellä, se on melkonen harakanpesä loppukesästä eli ei mikään kaunistus. Sen siitä saa, ku tietämättömänä istuttaa semmosen kukkapenkin ensimmäiseksi katseenkarttajaksi. Toki kukkiessaan se on upea ilmestys. Muutenhan se ois saanu lähön aika äkkiä.

Diabolo purppuraheisiangervo

Nurkkapenkki 12.7.2020

Elossa on purppuraheisiangervo Diabolo ja nurkkapenkissä kääpiövuorimännyt, alppiruusu Helsingin yliopisto takana ja Sundae fraise -syyshortensia eessä. Tais jättää alppiruusu kukkimatta, koska en löydä siittä kuvaa kukassa tuona vuonna. Puhumattakaan tosta syyshortensiasta, joka ei kuki koskaan.

Tässäpä vuoden -20 perennat ja pensaat. Paitsi kaikista ei ollu kuvia HÖH! Tais viiä pihaprojektit sen verran aikaa, ettei joutanu kuvaileen. Seuraavassa postauksessa ainakin kesäkukat ja hyötykasvit vuosimallia 2020.

Pihaprojektit vuonna 2020

Talvella tulee pohittua mennyttä kesää onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Parhaimmillaan (pahimmillaan? :D) koko talven unelmoin puutarhasta ja ideoin uutta. Siitä ei yleensä seuraa ku se, että keväällä on jäätävän pitkä lista (ihanku ei ois jo valmiiksi) tekemättömiä töitä pihalla (joista syksyllä on vielä listassa puolet). Oon saanu huomata, että tästä ei kannata lannistua, vaikka keväällä pieni hiki päällä onki asian vuoksi. Useimmiten priorisoin asiat jotenkuten tärkeysjärjestykseen. Mikä tehtävä on akuutti vs mikä ei-niin-akuutti. Aina tulee seuraava kesä ja huomaan, että sieltä lumen alta ne tekemättömät työt taas paljastuu. Kuoleeko joku, jos en tee mitään pihalla? Korkeintaan taidot ruostuu :D vaikka taidolla ei ookkaan mitään tekemistä tässä asiassa. Siispä tuurilla mennään.

 

Sivupihan kärhöpenkki

 

Kuva 21.5.2020

 

Sivupihan kärhöpenkkiin on muuttanu pikkusyreeni Palibin (jep, tuo tikku tuossa ekan kuvan kärhöpenkin loppupäässä). Myöhemmin viereen on ilmestyny pari lavakaulusta punaherukoitten väliin. Pikkiriikkiset mansikan taimet pääsi asuttamaan lavakauluksia. Tyhmästi tuli ne istutettua. Luin niitten tarttevan kohopenkin ja toteutin sen hassusti. Lavan sivuun jäi sora-alue, koska sora pitää mansikkakangasta aloillaan. Toisaalta, monta vuotta mansikat tälleen viihty ja tuotti marjoja. Lähinnä harmittaa tuo hukkatila (apua ahneus ottaa vallan).

 

 

Mansikkalavoissa on kahta eri lajiketta kukin omassa aitauksessaan. Oikeanpuoleisessa on muuten Korona-mansikka (hehe). Komiasti on mansikkaa ainaki siinä lajikkeessa. Vasemmassa on perus Polkaa (juonipaljastus: osottautunu paremmaksi ku Korona). Ihme ja kumma, että onnistuin kerralla istuttaan nää oikiaan syvyyteen. Nimittäin luin joskus myös, että mansikat on aika kranttuja siitä istutussyvyydestä. Tässä se tuuri näkyy!

 

Pensasmustikat Aino ja North blue

Taas löysin itteni huomaamasta, että kuvasta puuttuu jotain ja toisessa hetkessä mansikoitten lähelle muutti pari pensasmustikkaa Aino ja North Blue. Nämä siis muutti yhdessä yhteen lavakaulukseen. Saas nähä, miten mahtuvat tommosessa tuuheutuun. Helppo se on näin jälkikäteen sanua, että tekisin nyt toisin. Sitäpaitsi, mitenhän aattelin uusia nuo lavakaulukset tulevaisuudessa.. no, katotaan ku aika on.

 

Terassin kukkapenkki 5.6.2020

 
Terassialueen kukkapenkissä ekana kesän alussa näkyy tulppaanit. Niitten sipuleita tulee lisäiltyä joka syksy johonki päin (omalle pihalle kuiteski, ettei naapurin). Jos ei ois tulppaaneja, kukkapenkit näyttäs kaljuilta kesäkuuhun asti. Kuvassa ensimmäisenä on matala maksaruoho, jonka kasvutavasta en tykkää yhtään, ku kasvusto hajoaa sinnetänne. Tämä maksaruoho taitaa olla Turkestaninmaksaruohoa. Sammalleimu on kukassa tuossa aurinkotuolien edessä, sen lajiketta mulla ei oo tiedossa. 

 

Ihan sieviä nää kerrotut tulppaanit, mutta lyhytikäsiä. Lajikkeena mm. Angelique. Kerrottujen tulppaanien kukkien väri haalenee vuosi vuojelta, kunnes ne muuttuu näkymättömäksi eli ei nouse enää.

 

Tammelan kaunotar-runkosyreenit ja keijuangervot

 

Muurialtaan Tammelan kaunottaret ja keijuangervot on heränny uuteen kesään. Kuva otettu 20.6.2020. Mikä ihastuttava kukka tossa Tammelan kaunottaressa! Puhtaan valkoinen pehmiksen muotoinen unelma. Nää syreenit on runsaskukkasia ainaki mun kokemuksen mukaan. Ja kestäviä. Ei oo yhtäkään kesää, etteikö nää ois kukkinu. Taustalla vasemmalla näkyy Sikkolan kirsikkaki. Ja hirvittävän kaunis länttinen nurmikko. Vissiin on tullu jotain listan tehtäviä tehtyä :) 

 

Sivupihan kärhöpenkki

Kärhöpenkki talon sivupihalla koki muodonmuutoksen. Siitä tuli L-muotonen. Olihan se kitukasvusen näkönenki alkuun. Istutin tähän Minuteman kuunliljaa, Hiisi-kurjenmiekkaa ja muutamaaki kurjenpolvea (mahto olla Orion ja Magnificum ja Johnsons blue). Kärhöjen juureen pääsi valkonen kaukasianmaksaruoho, ku karpaattienkellot ei menestyny. Teemaksi tämän myötä koko sivupihalle valikoitu sini-violetti-valkonen-keltanen. Keltanen ja sininen ei oo mun lempivärejä missään nimessä, mutta yritän kouluttaa ittiäni pitämään niistä. Varsinki keltanen aiheuttaa häikäsyä silmissä edelleen. Liekö johtuu siitä, että mihin tahansa pihalla katon, on sielä voikukka ja keltanen muistuttaa siittä. Keltasta tuun lisäileen tälle sivupihalle pienissä määrin myöhemmin.

Oisinpa aina näin tehokas, että heti keväällä/alkukesällä hoitasin tekemättömät työt alta pois, muttaku ei! Merkattakoon historian kirjoihin tämä vuosi. Tää postaus keskitty enemmän projekteihin. Ens postauksessa enemmän kukkakuvia :)