lauantai 18. maaliskuuta 2023

Projektista toiseen - toukokuu 2021

 

16.4.2021

Keväällä krookukset tervehti Rautatienomenapuun juurelta. Karunnäköstä, ku mikään ei viherrä vielä, mutta krookukset vaan kukkii menemään. Heti tuollon keväällä mulla oli ihan muunlaiset suunnitelmat jo mielessä tälle alueelle eli krookukset sai väistää.

 

Sisempi ympyrä on lähtötilanne
 

Sain idean siis suurentaa Rautatienomenapuun kukkapenkkiä. Työnimikkeeksi tuli ympyräpenkki. Rautatienomenapuu sai lähön, mutta ehän mää raskinu siittä luopua. Sen kukinta vaan on liian odotettu joka kesä. Vaan olipahan työ saaha se irti maasta. Mielellään se ei muuttanu siis. Melkoset juuret kasvattanu muutamassa vuojessa.

 

Ta-daa! Saako esitellä: Ympyräpenkki

 

Toukokuun alussa ympyräpenkki ootti asukkejaan, jokka oli jo ajatustasolla mietittynä. Sitähän se on puutarhapuuhastelijan talvi, mietitään tulevan kasvukauden parannuksia ja laajennuksia. Tähän mainittakoon, että onneksi tila on rajallinen, ettei puutarhaa voi laajentaa ''vahingossa'' naapurinki pihalle..

 
 

Terassialueen kukkapenkki 2.5.2021


Terassialueen kukkapenkin kärhötukea laajensin. Siihen ostin muutaman kärhön lisää, mutta koska oli vielä niin aikasta ja istuttaa kuitenki halusin, niin suojasin ne juuttikankaalla tolleen tyylikkäästi. Jotta kärhöjä sain lisää, oli entinen tuki poistettava eestä. Sitte oliki sama uusia koko tuki. Uueksi köynnöstueksi valikoitu jatkoon betoniraudoitus-viritys, joka on nätimpi ja kestävämpi ku edeltäjänsä aitaverkko.


 

Etupihan Sikkolan kuulasmarja -kirsikka 2.5.2021


Toukokuun alussa täällä V-vyöhykkeen siimeksessä maa näyttää karun harmaalle. Luntaki löytyy vielä pikku plänttejä. Taas sitä erehty kuvittelemaan, että SAA ostaa puutarhan täydeltä kasveja vaan äkkiä se piha vihertyy siittä. 

 

15.5.2021

 
Helsingin yliopisto -alppiruusu 15.5.2021

Puolivälissä toukokuuta löyty jo vihriääki. Helsingin yliopisto -alppiruusussa nuput pullisteli lupaavasti toukokuun puolivälissä. 

 

Rautatienomenan kukat 27.5.2021

 

Toukokuun lopussa Rautatienomenapuuta koristi pinkit nuput. Ei tainnu puu hoksata koko siirtoa, onneksi! 

 

Ahdas sovitus

 

Mihin se sitte muutti? Tulinpa laittaneeksi sen terassin kukkapenkkiin eli puu pääty ihasteltavaksi etupihalle. Näin jälkikäteen aateltuna ahtaastihan se tuli istutettua Snow pavement ja Louise Bugnet -ruusun väliin. Sitä erehtyy luulemaan, että se pysyy aina ton kokosena.. Sen alta pilkottaa kerrattu valkovuokko ''Alba plena'', joka on uus ostos. Valkosessa ajuruohossaki on enemmän vihriää ku viime kesänä. 

 
 

30.5.2021

30.5.2021

Kerratut tulppaanit nousi vielä uskollisesti terassin kukkapenkistä. Vaikka enemmän näkyy tulppaanin lehtiä, joisa ei oo kukkia. Etupihan pionitki kasvo pituutta vaivihkaa tulppaanien lehtien joukosta. 

 

Lähtötilanne sivupihalla 2.5.2021

 
Sitte tuli uus köynnöstuki

15.5.2021

15.5.2021


Sivupihalla on kans köynnöstuki muuttunu betoniraudoitukseen yhteneväisyyden nimissä. Sielläki rupes vihertään jo lupaavasti toukokuun puolivälissä. 

 

Sivupiha kokonaisuudessaan 22.5.2021
 

Toukokuun lopulla kokonaiskuva sivupihalla näytti tältä. Ympyräpenkki on melkeen asutettu ja nurmikkoki jo vihertää. Keppi keskellä kukkapenkkiä toimittaa koristeomenapuun virkaa (eikö kaikilla :D).. Takana lavakaulukset ja punaherukat.

Ihan riittävästi projektia yhelle vuojelle! Muun muassa ympyräpenkin esittelyä ens kerralla. Taisin luvata jotain keltasta?

maanantai 27. helmikuuta 2023

Sinistä ja valkoista + satoa ja tauteja

Tässä postauksessa kirjotusta lähinnä hyötykasveista ja kesäkukista vuodelta 2020. Ei oo hankala arvata kesäkukkaistutusten teemavärejä tänäkesänä, jos kuvia kattoo.. Sininen on hankala väri puutarhassa. Loppujen lopuksi moni kukka onki enemmän violetti ku sininen. Onko nämä nyt sinisiä vai violetteja? Ehkä kummiski violetteja?

 


 

Ekan kerran kokeilin orvokkeja. Ja viimesen kerran myös... kesän edetessä orvokeista tuli rumia hujoppeja (leikkasin matalaksi, mutta sittekö se vasta ruma esitys oliki). Orvokki-vihastusta lisää myös se, että löysin joku vuosi eteenpäin nurmikolta samanlaisen orvokin kasvamasta. Pirulainen lisääntyny vaivihkaa ja varmistanu suvun jatkumisen. Toivottavasti en haksaha näihin toistamiseen, vaikka nykyään orvokkeja on niin monessa värissä ja muodossa, että jokaiselle löytyy jotaki. Isokukkasia en ookkaan vielä kokeillu, lieköhän ne lisääntyy yhtä vikkelään.. tai sitte en kasvattanu oikein omiani?

 

5.6.2020

 
20.6.2020

29.6.2020

 

27.7.2020

Muutama ennen ja jälkeen -vertailukuva kesäkukista. Isossa betoniruukussa kasvo kosmoskukkaa, tähtisilmää, siniviuhkaa ja miljoonakelloa. 

 

11.7.2020

 
27.7.2020

Toisessa korkiammassa ruukussa rungollinen marketta, tähtisilmä ja miljoonakello.

 

1.6.2020

29.6.2020

Parvekelaatikoissa kukoisti mun luottokesäkukat eli pelargoniat ja miljoonakellot. 

 

21.7.2020

Sitten kokonaisilmeeseen. Näitä katellessa tulee ihan ikävä kesää.

 

Etupihaa. Länttistä nurmikkua ei oo kyllä ikävä



Pylväspihlaja muutti etupihalle pikkujasmikkeen ja syyshortensian väliin (kuvassa takana). Taivas varjele, miltä näytti nurmikko.. Etualalla näkyy terassin kukkapenkki, jonka amppelituessa kasvo minitomaatteja! Enpä ookkaan semmosia kokeillu aiemmin. Tässä oli keltasta ja punasta tomaattia. Ihan hauska, mutta ei ne maistunu samalta, ku kaupasta.. ja harakat tykkäs hyvää punasista. Toisissa amppeleissa oli petuniaa. Yleensä kartan niitä, koska petunioissa on paljo työtä nyppimisen vuoksi. Paljon hommaa, mutta runsaasti kauneutta.

 



Sivupihan yleiskuvasta voi nähä sivupihan kärhöpenkin ja lavakaulukset sekä Rautatienomenapuun. Rautatienomenassa oli valtavan pitkät riippuvat oksat. Niitä oon typistelly joka vuosi. Tekniikasta ei oo mitään hajua. Mututuntumalla oon leikannu semmoseen tyyliin, että vihtii kattua. Saapa nähä loppuviimein, millanen siitä tulee. 

 


 

Ensimmäiset omat pensasmustikat pysty maistaan tuollon. Herkkuja oli!

 


 

Loppukesästä myös Rautatienomenapuussa oli omppuja. 

 



Ja mansikoihin tuli marjoja. Äkkiä ne pikkuset taimet tuuhistuu. Sain huomata, että mansikat ja mustikat kantsii verkottaa, jotta ei ruoki vaan harakoita. 

 


 

Mutta mikä vaivas punaherukoita? Hyvä kysymys, johon vastausta en tiiä vieläkään. Ötökät, ravinteen puutos, kuivuus..?


Ehkä se siitä ens vuonna paranee? Ens postauksessa alkaa uus vuosi ja uuet kujeet. Keltasen ystävät kuulolle iik! :D

torstai 16. helmikuuta 2023

Kukkakimara vuosimallia 2020

Jaahas, mistähän sitä alottas tämän kukkapostauksen :D ehkä mennään suoraan asiaan.. eli kuviin. Nämä löytyy etupihalta:

Mikä ajuruoho? takana pippurinkokonen läiskä + tuossa eessäki on, ruskeana :D



Louise bugnet -ruusu


Ruusupenkissä valkonen ajuruoho ja ruusu Louise Bugnet. Ruusun nupuissa söpösti mariannekarkin värit. Ajuruoho on osittain ruskettunu. Tästä luin sillon, että osa versoista saattaa silti elää, vaikka osa ois paleltunu. Eli ensimmäisenä pitäs malttaa olla ottamatta lapiota kouraan.. Toki täysin ruskiaa ei pelasta enää mikään. Kuollu on kuollu eikä ihmeitä siinä tapahu valitettavasti :D jos näkyy yhtään vihriää, niin sillä on vielä mahollisuus.

 



Sikkolan kirsikan alla kukkii Neidonkurjenpolvi. Todella kiitollinen perenna, pitkään kukkiva ja kestää kuivuutta. Toisaalta tässä näyttää vielä hallitulta, mutta oottakaahan jatkossa, ku tää räjähtää aloillensa! Ehkä jokku pitää sitäki hyvänä puolena. Voi halleluja, millaset voikukkaesiintymät nurmikolla!! :(

 

Terassialueen kukkapenkki 7.7.2020
 
 

Kesän edetessä terassialueen kukkapenkki rehevöity silmissä. Siinä paha mistä mainitaan, Neidonkurjenpolvi kärhötuen juuressa ottaa kohta ohikulkijan lahkeesta kiinni. Tästä näkyy kokonaiskuva koko kukkapenkistä, vaikka sateen jälkeen ei oo parhaimmillaan kaikki. Kärhötuen taakse tulee maanpeiteruusu Fairy x2 ja sammalleimu. Sitten kohoaa valkoinen amppelituki, jossa kiipiää kärhö Omoshiro. On kertyny Omoshirollekki mittaa enemmän, ku viimekesänä. Sen jälkeen tumma keijunkukka Palace purple kontrastia tuomassa (tosin kuvassa ei paljo erota mullasta). Kurjenmiekka (Pink parfait?) helmuaa aina tuulessa, juurellaan maksaruoho Carl (ei vielä kukassa) ja niitten taakse nurkkaan tulee pionit, joitten kukkia vähän voi nähä tässä vasemmassa nurkassa (Duchesse de nemours ja Karl rosenfield). Pionien vierellä on syysleimupuskat (pikemminki yks pallo), joisa ei vielä kukkia oo. Sitten näkyyki kukkiva rinneangervo vierellään kukassa ruusut Snow pavement ja Louise Bugnet, välissä kuunlilja Minuteman. Syysleimujen vierestä lähti siis jaloangervo ja kumppanit multasimmille maille. 

 

Kuva otettu 23.7.2020

 

Toiselta puolen kuvattuna penkin alussa voi nähdä Turkestanin maksaruohon, jonka viereen on muuttanu vuoriarho (rip). Kärhötuessa taivaalle kurottaa Hagley hybrid ja Miss Bateman. Omoshiron (eli amppelituen) jälkeen voi nähä hopeanhohtosen keijunkukan, jonka senkään nimi ei oo tiedossa enää. Mun mielestä on kiva sekottaa tommosia erivärisiä kasveja kukkapenkkiin tuomaan kontrastia muihin kasveihin. Seurauksena myös muut kasvit erottuu edukseen paremmin. Kasvien korkeutta on vaiheltava myös, että miellyttää mun silmää. Kärhötuet yms. on hyvä lisä :)

 

Duchesse de nemours

Karl rosenfield ikääntyneenä


Miss Bateman

 



Omoshiro <3


Snow pavement

Sitten sivupihalle:

Magnificum kurjenpolvi

Pikkusyreeni Palibin


Heinäkuussa kukki pionit, kärhöt, ruusut ja kurjenpolvet. Magnificum kasvaa siis sivupihalla, josta ei ookkaan tällä kertaa muiden kurjenpolvien kukintaa. Pikkusyreeni Palibin on tuore ostos keväältä ja sain kokea sen kukat vielä samana kesänä.

 

Sivupihan kärhöpenkki 27.7.2020



Sivupihalla kärhöpenkissä oli tapahtunu muutosta sitten alkukesän. Kauhiassa aitaverkkohökötyksessä kiipeili kärhöinä vasemmalla sininen alppikärhö (uus), keskellä tunnistamaton tapaus ja oikialla näkyy Arabella. Pikkusyreeni Palibin on hoikkana edelleen. Nurkassa on kurjenmiekka Hiisi (semmonen valko-sininen) ja toisessa mutkassa kasvaa kurjenpolvet. Ensimmäinen kurjenpolvi lähestyttäessä on Johnsons blue ja kuten kuvasta voi päätellä, se on melkonen harakanpesä loppukesästä eli ei mikään kaunistus. Sen siitä saa, ku tietämättömänä istuttaa semmosen kukkapenkin ensimmäiseksi katseenkarttajaksi. Toki kukkiessaan se on upea ilmestys. Muutenhan se ois saanu lähön aika äkkiä.


Diabolo purppuraheisiangervo

Nurkkapenkki 12.7.2020


Elossa on purppuraheisiangervo Diabolo ja nurkkapenkissä kääpiövuorimännyt, alppiruusu Helsingin yliopisto takana ja Sundae fraise -syyshortensia eessä. Tais jättää alppiruusu kukkimatta, koska en löydä siittä kuvaa kukassa tuona vuonna. Puhumattakaan tosta syyshortensiasta, joka ei kuki koskaan.

Tässäpä vuoden -20 perennat ja pensaat. Paitsi kaikista ei ollu kuvia HÖH! Tais viiä pihaprojektit sen verran aikaa, ettei joutanu kuvaileen. Seuraavassa postauksessa ainakin kesäkukat ja hyötykasvit vuosimallia 2020.