Voi niitä aikoja

Vuonna 2018 istutin elämäni ekat puut ja pensaat ja sen kyllä huomaa. Rautatienomenapuu on tosi surkian näkönen tossa. Vieressään kokoaan suurempi läjä maa-aineksia.. lajikkeesta oon kyllä tykänny. Uskollisesti kukkii ja kasvaa, vaikkei mitään sille tekis (kuten meikäläinen). Omenapuissa on se huono puoli, että kukinta ei kestä ku silmänräpäyksen. Mun hedelmäpuut sais mieluusti kukkia koko kesän. Omenoitaki oon maistanu, mutta ei ne hyviä semmosenaan oo. Koristepuuna tämän ostinki.

 

Rautatienomenapuu

 

Sikkolan kirsikka on kasvanu tontilla vuodesta 2018. Itseasiassa nyt, ku tutkin asiaa, sen ei pitäs kasvaa täällä V-vyöhykkeellä! Nelosvyöhykkeelle asti lupailtu kasvavan. Miten en sillon kiinnittäny asiaan huomiota.. Sehän selittää, miks se ei oo ollut tuottelias puu näinä vuosina. Tietääkseni kirsikoilla kestää päästä satoikään, mutta ois kai sen jo 4vuojessa pitäny tuottaa marjoja? Oon muutenki tainnu hoitaa sitä vähä vasemmalla käjellä. Lisäksi raukkaparka on joutunu kasvaan tuulessa ja tuiskussa. Tossa alemmassa kuvassa se on puhurin kourissa. Se on kasvanu ja jääny tolleen vinoon, ei mitenkään kaunista.

Sikkolan kuulasmarja kirsikkapuu

Onneksi oli kunnolla kiinni, ois varmaan lentäny Kiinaan asti!

Syyshortensia on elossa vielä tänään (tai mistä mää tiiän, ei oo röntgenkatsetta lumen alle). Ei oo sekään enää tässä kohassa tosin.

Syyshortensia Grandiflora

Lisää pensaita satoi taivaalta (tai ei ehkä sittenkään). Hankin purppuraheisiangervo Diabolon, valkoisen pihasyreeni Alban ja pikkujasmikkeen.

Purppuraheisiangervo Diabolon kehityskaari

Pihasyreeni Alba ei muuttunu kesän aikana juurikaan

Pikkujasmike viherty vaan muttei kasvanu

Laittaisin ennen-jälkeen kuvia vierekkäin, mutta jostain syystä en saa niitä asettumaan siten. Harmi, kun postaukselle tulee mittaa sen verran, että muiden jaksamisen vuoksi pakko pätkäistä tämäkin satu tähän ja jatkaa taas ens kerralla.