Pihaprojektit vuonna 2020

Talvella tulee pohittua mennyttä kesää onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Parhaimmillaan (pahimmillaan? :D) koko talven unelmoin puutarhasta ja ideoin uutta. Siitä ei yleensä seuraa ku se, että keväällä on jäätävän pitkä lista (ihanku ei ois jo valmiiksi) tekemättömiä töitä pihalla (joista syksyllä on vielä listassa puolet). Oon saanu huomata, että tästä ei kannata lannistua, vaikka keväällä pieni hiki päällä onki asian vuoksi. Useimmiten priorisoin asiat jotenkuten tärkeysjärjestykseen. Mikä tehtävä on akuutti vs mikä ei-niin-akuutti. Aina tulee seuraava kesä ja huomaan, että sieltä lumen alta ne tekemättömät työt taas paljastuu. Kuoleeko joku, jos en tee mitään pihalla? Korkeintaan taidot ruostuu :D vaikka taidolla ei ookkaan mitään tekemistä tässä asiassa. Siispä tuurilla mennään.

 

Sivupihan kärhöpenkki

 

Kuva 21.5.2020

 

Sivupihan kärhöpenkkiin on muuttanu pikkusyreeni Palibin (jep, tuo tikku tuossa ekan kuvan kärhöpenkin loppupäässä). Myöhemmin viereen on ilmestyny pari lavakaulusta punaherukoitten väliin. Pikkiriikkiset mansikan taimet pääsi asuttamaan lavakauluksia. Tyhmästi tuli ne istutettua. Luin niitten tarttevan kohopenkin ja toteutin sen hassusti. Lavan sivuun jäi sora-alue, koska sora pitää mansikkakangasta aloillaan. Toisaalta, monta vuotta mansikat tälleen viihty ja tuotti marjoja. Lähinnä harmittaa tuo hukkatila (apua ahneus ottaa vallan).

 

 

Mansikkalavoissa on kahta eri lajiketta kukin omassa aitauksessaan. Oikeanpuoleisessa on muuten Korona-mansikka (hehe). Komiasti on mansikkaa ainaki siinä lajikkeessa. Vasemmassa on perus Polkaa (juonipaljastus: osottautunu paremmaksi ku Korona). Ihme ja kumma, että onnistuin kerralla istuttaan nää oikiaan syvyyteen. Nimittäin luin joskus myös, että mansikat on aika kranttuja siitä istutussyvyydestä. Tässä se tuuri näkyy!

 

Pensasmustikat Aino ja North blue

Taas löysin itteni huomaamasta, että kuvasta puuttuu jotain ja toisessa hetkessä mansikoitten lähelle muutti pari pensasmustikkaa Aino ja North Blue. Nämä siis muutti yhdessä yhteen lavakaulukseen. Saas nähä, miten mahtuvat tommosessa tuuheutuun. Helppo se on näin jälkikäteen sanua, että tekisin nyt toisin. Sitäpaitsi, mitenhän aattelin uusia nuo lavakaulukset tulevaisuudessa.. no, katotaan ku aika on.

 

Terassin kukkapenkki 5.6.2020

 
Terassialueen kukkapenkissä ekana kesän alussa näkyy tulppaanit. Niitten sipuleita tulee lisäiltyä joka syksy johonki päin (omalle pihalle kuiteski, ettei naapurin). Jos ei ois tulppaaneja, kukkapenkit näyttäs kaljuilta kesäkuuhun asti. Kuvassa ensimmäisenä on matala maksaruoho, jonka kasvutavasta en tykkää yhtään, ku kasvusto hajoaa sinnetänne. Tämä maksaruoho taitaa olla Turkestaninmaksaruohoa. Sammalleimu on kukassa tuossa aurinkotuolien edessä, sen lajiketta mulla ei oo tiedossa. 

 

Ihan sieviä nää kerrotut tulppaanit, mutta lyhytikäsiä. Lajikkeena mm. Angelique. Kerrottujen tulppaanien kukkien väri haalenee vuosi vuojelta, kunnes ne muuttuu näkymättömäksi eli ei nouse enää.

 

Tammelan kaunotar-runkosyreenit ja keijuangervot

 

Muurialtaan Tammelan kaunottaret ja keijuangervot on heränny uuteen kesään. Kuva otettu 20.6.2020. Mikä ihastuttava kukka tossa Tammelan kaunottaressa! Puhtaan valkoinen pehmiksen muotoinen unelma. Nää syreenit on runsaskukkasia ainaki mun kokemuksen mukaan. Ja kestäviä. Ei oo yhtäkään kesää, etteikö nää ois kukkinu. Taustalla vasemmalla näkyy Sikkolan kirsikkaki. Ja hirvittävän kaunis länttinen nurmikko. Vissiin on tullu jotain listan tehtäviä tehtyä :) 

 

Sivupihan kärhöpenkki

Kärhöpenkki talon sivupihalla koki muodonmuutoksen. Siitä tuli L-muotonen. Olihan se kitukasvusen näkönenki alkuun. Istutin tähän Minuteman kuunliljaa, Hiisi-kurjenmiekkaa ja muutamaaki kurjenpolvea (mahto olla Orion ja Magnificum ja Johnsons blue). Kärhöjen juureen pääsi valkonen kaukasianmaksaruoho, ku karpaattienkellot ei menestyny. Teemaksi tämän myötä koko sivupihalle valikoitu sini-violetti-valkonen-keltanen. Keltanen ja sininen ei oo mun lempivärejä missään nimessä, mutta yritän kouluttaa ittiäni pitämään niistä. Varsinki keltanen aiheuttaa häikäsyä silmissä edelleen. Liekö johtuu siitä, että mihin tahansa pihalla katon, on sielä voikukka ja keltanen muistuttaa siittä. Keltasta tuun lisäileen tälle sivupihalle pienissä määrin myöhemmin.

Oisinpa aina näin tehokas, että heti keväällä/alkukesällä hoitasin tekemättömät työt alta pois, muttaku ei! Merkattakoon historian kirjoihin tämä vuosi. Tää postaus keskitty enemmän projekteihin. Ens postauksessa enemmän kukkakuvia :)